Tähän laitan muutaman kirjoittamani runon.
Viimeisestä varoitan, että se ei ole järkevä laisinkaan, mutta niille jotka ymmärtävät: Hyvä, tekin olette siis hulluja <3 Ja tämän myötä sitäkin upeampia!
Lintunainen tanssii halki junalaiturin
Kohoatte korkeimpiin kerroksiin
ja katsotte kerrostalojen hipovan taivaita.
Verenpunaisia puita,
videonauha ja sateinen saari.
Ei se elämän tarkoitusta paljastanut
Pari askelta lähempänä kylläkin.
Kaikki tuntuu silloin koko maailmalta
Silti voit luetella vain kokonaisuuksia.
Pastellinpätkiä taskussa,
mielessä tuhat kuvaa.
Runot kirjoitetaan silloin, kun saattaa hengittää.
Se tarkoittaa keskiyötä.
Hämmentää, yritä ymmärtää.
Miten aina tulee nin hiljaista,
kun oven sulkee jäljessään?
Hän haluaa hengittää.
Hän haluaa piirtää ja kirjoittaa.
Jottei pakahtuisi,
intoon, ikävään ja elämään.
Vaikea hengittää se kaikki,
tukehtuu siihen nopeuteen
- ja elämään.
Hän haluaa piirtää, kirjoittaa ja laulaa.
Saada maailman pyörimään.
Pitäisikö piirtää karuselli?
Jotta saisi taas henkeä.
Ehkä pitäisi vain pysäyttää
ja antaa maailmankin hieman hengittää.
Karuselli, karuselli, pyörii ympyrää.
Istua alas, sulkea silmät ja hengittää syvään.
Sitten noustaan taas karusellihevosen selkään.
Eikö painovoimaa koskaan ala väsyttää?
Kun ihmisillä
on villi ja raivokas sydän,
joka tahtoo vain juosta.
Ja hengittää.
Ja jonkun pitää niitä estää
- juoksemasta päin pilviä ja eksymästä avaruuteen.
Luulisi, että alkaa kyllästyttää
Kun ihmiset vain pyörähtelevät.
Pyrähtelevät,
kiivaine sydämineen ja levottomine jalkoineen.
Ja painovoima estää niitä.
Juoksemasta erilleen,
koska silloin ne hukkuisivat yksinäisyyteen.
Eikö painovoimaa koskaan ala väsyttää?
Vai rakastaako se meitä hölmöjä niin paljon,
että jaksaa aina vain yrittää?
- pitää meidät hölmöt,
jyrkänteeltä loikkivat sopulit aloillaan.
Vaikka lentävä sydän saa lähtemään kuuhun asti.
Ikävöikö se, kun joku lentää kuuhun?
Hemmetti, taidamme olla todellisia sopuleita.
Kyllä, niitäpä juuri.
Mutta ainakin meillä on Sopulikuningas!
Kommentit