Tällä kertaa on vuorossa vaan Beccan oma päivitys!
Nimittäin mökkeilystä.
 

 

Menin siis viikonlopuksi meidän suvun mökille. Se on ikäänkuin turvapaikka mulle, mutta siellä ei ole mahdollisuutta olla talvisin. Mikä siis tarkottaa sitä, että oon siellä koko kesän ja alkusyksyisin n. joka viikonloppu.
Moni mun kaveri(ei kuitenkaan Em) ihmettelee miten pystyn viettään niin paljon aikaa 100-vuotiaassa mökissä ilman sähköjä tai muutakaan ylellisyyttä.
Ihan hyvin. Mun kanssa n. kuukauden tarkkuudella samanikäiset serkkukaksoset asuu järven toisella puolella ja luonto on niin upeeta. Sähköttömyys taas takaa rentoutumisen ja rauhan jota katuvalogalaksissa usein tulee kaivanneeks.
Siellä mä sitten istuskelen kynttilän valossa ja piirtelen serkkujeni(kuin siskoja) kanssa.
( Vilkaiskaapa! Tässä siis serkkujen blogi.)
Mutta juu.
Yritän tässä selittää, että vaikka mökillä käykin paljon ihmisiä ja tila meinaa pienessä tilassa aina välistä loppua niin silti siellä tuntuu aina olo vapaammalta. Syksyn sadekin on kuin valoa...
Jokaisella pitäisi olla oma pieni paikka johon paeta!

Hyvää syksyä ja takkatulen lämpöä!

(Pahoittelen kuvien kännykkälaatua...)

 

 

 

 

Ja näin loppuun: Tsekatkaa tämä Impossible - James Arthur