Rentoutuminen on hauskaa, mutta välillä pitää päästä liikkelle, siis tässä hieman viikonlopusta:

Olimme elokuvissa...söimme käsintehtyä suklaata ja katsoimme tositarinaan pohjautuvan laatudraaman jolla on viisi Oscar ehdokkuutta...

eivais, katsottiin Frozen ja syötiin jelly beansejä! 
Ja kun kävelin juna-asemalle, katsoin lumeen painautuneita jälkiä ja mietin; jos seuraisin nyt joitakin, odottaisiko minua lintu joka laulaisi mustetta tai löytäisinko kerrostalon katolta jonkun joka itkisi talvea?

Ja kävin hiihtämässä. Todella vihaan sitä lajia, mutta näinpähän paluumatkalla kaatumisjälkeni lumessa. Enää ei tehnyt mieli kiroilla.

Näin kolme peuraa, enkä etsinyt niiden jälkiä. Satumaisuus oli juuri siinä, miten aavemaisesti ne katosivat. 

Koskemattomassa lumessa on sitä hurjaa, villiä avaruutta. 
Siinä jossa on askelia on lupaus. Et ole yksin.

Enkä ollutkaan, olin bussiasemalla ja nauroin hieman. 
Jokin talven pimeyden saapuessa unohtunut kurkisti taas silmäripsien takaa.

Jelly Beansien seurana oli viiriäsienmuniksi kutsuttuja karkkeja <3

Caramel Latte....