Terve taas!


Joulu on pian tulossa ja jokaisella on omat odotuksensa ja suunitelmansa. Tulee miettineeksi millainen olisi paras joulu ja mitä viime vuonna tehtiin.
Minä teen saman kuin ennenkin.
Mummolaan, rauhallinen talo ja lämpöä. Pieni kävelylenkki ja jossain kohtaa iltaa ilmestyvät lahjat.
Muistan kuinka joulupukki tapasi tuoda ne meille.
Taisi kerran sanoa, ettei poroja voi tulla silittämään, kun eivät ne sarvipäät lapsista pidä.
No, nykyään porot ja pukki tuntuvat olevan yhä kiireisempiä, lahjatkin jäävät ovelle tai auki olleen ikkunan alle.

Tai ehkä pukki on loukkaantunut? Ei tullut jätettyä pipareita ja maitoa..kuka ihme haluaa sellaisia illalla? Itse en tuohon aikaan mitään raskasta syö tai tulee nukutua huonosti.
Pukilla taitaa olla hyvät unenlahjat vai?
Jouluherkuista...no, omia suosikkeja ovat graavilohi ja kinkku. Sekä tietenkin salaatit.
Jälkiruoat ovat hieman vähemmällä suosiolla.
Suklaalle ja glögille en kuitenkaan sano ei!
Näin on ollut jo pitkään. Jo pienestä asti olen kieltäytynyt laatikoista ja perunasalaatista sekä muista kummallisuuksista.
Samoin kuin olen aina rakastanut lohta ja kinkkua. Sekä fazerin sinistä...ja pähkinöitä.
No. Sovitaan, että pukki on minulle loukkaantunut, kun joulu ei ilman pipareita ja maitoa tule. Niinkuin minullekkaan ei ilman graavilohta ja pähkinöitä.

Minullakin on joulusta paljon erilaisia muistoja, joista suurin osa liittyy ehkä mummilassa vietettyihin jouluihin ja jouluperinteisiin.
Joulupuuro, joulusauna ja klassinen Lumiukko-piirretty ovat vain asioita, joita joulusta ei voi puuttua.
Erityisesti mieleen muistuvat kuitenkin ne hetket, kun pitkän odotuksen jälkeen on vihdoin ulkoa kuulunut kova koputus. Innonkiljahdukset kaikuvat kun juostaan ovelle joka kiskotaan auki.
Takaa paljastuu - kukapa muukaan kuin vanha kunnon valkoparta.
Lahjojenavaamishetki on mielestäni ihana, kun saa vihdoin repiä auki paketit ja katsastaa niiden sisällön.
Varsinkin, kun on jo muodostunut lähes jouluperinteeksi se, että lahjat avataan vuorotellen.
Lahjojen avaaminen kestää pidempään ja jännitys jatkuu aivan viimeiseen pakettiin asti, mikä on ihanaa!
 

Ihan erityisiä joulumuistoja minulla ei ole, paitsi ehkä se kun olin toivonut yhtä tiettyä nukkea (paljastettakoon, että se oli filmitähti - Bratz) enemmän kuin mitään muuta, ja kun pari päivää ennen joulua menimme kauppaan, äiti alkoi leluosastolla kysellä, mitä nukkea halusin.
Osoitin tietysti heti sen kultahilemekkoisen bratzin, ja äitini katsoi sitä hetken arvioivasti. Loppujenlopuksi hän päätyi ostamaan sen serkulleni, aivan siinä.
Voitte vain kuvitella sitä pettymyksen ja surun (sekä, rehellinen ollakseni, huudon) määrää, jota se leluhyllykkö ja kaikki sen luona sillä hetkellä asioineet saivat todistaa. Jouluaattoiltana äidin piti viedä roskat, ja hieman hänen palaamisensa jälkeen saapui joulupukki.
Revin paketteja auki toivoen epätoivoisesti löytäväni nuken, ja viimeisestä paketistahan se sitten paljastuikin.
Äitikin paljasti ostaneensa nuken silloin minulle eikä serkulleni ja avittaneensa joulupukkia.



Hyvää joulunodotusta ja ANTEEKSI PUKKI!