Eli blondin pikku ystäväni toiveesta laitan tähän väliin runon...yllätys, yllätys. Tästä on tulossa runoblogi :D
No, eiköhän muutakin saada aikaan heti, kun Em pääsee taas kirjoittelemaan ja minä saan piirrustukseni valmiiksi.
Mutta joo. Se toiveruno:

Rakkaudella sille jolle tämä kirjoitettiin :3

Hän kirjoittaa viestejä vessan seiniin

Mykkiä huutoja.

Olen täällä.

Hän harppoo halki valaistun maan.
Vieressään sinä.
Niin monelle hän.

Hänelle sinä olet huuto.

Olen täällä.

Te kuljette rinnakkain.
Ja nauratte uhmaten maailmaa.

Hoette iskulauseitanne,
Joiden taustalla epätoivoinen

olen täällä.

Hymyillä, askeleet, ratikan ääni.
Lyhdyillä peitelty maailmanpyörä.

Jos joku istuu siellä.

Hän ei näe teitä.
Mykkä huuto ei kuulu kaupungin halki.

Olen täällä.

Kahvilalla on lasiseinät.

Hän tarttuu sinua kädestä.

Sinä ilmoitat väärän nimen.
Eikä kukaan ei huomaa.

Paitsi hän, joka kirjoitti vessan seinään.

Olen täällä.

Mykkien huuto on sinun ja hänen.

Te olette täällä.

Vääriä nimiä huudetaan kaupungin metelissä.

Käsi kädessä, eikö niin?

Sisko, me olemme täällä.
Äänettömilläkin on hetkensä.