Niin,

koko idea alkoi siitä, kun luin serkkuni kirjoittaman tarinan. Siinä huomioni kiinnitti yksi erityinen lause:
Ne, jotka katsovat, ne näkevät, että punatulkutkin hymyilevät.
Katsoin sanoja ja mietin itsekseni, josko osaisin katsoa niin tarkasti, että näkisin koko kaupungin hymyilevän.
Päätin mennä rakkaan ystäväni kanssa kaupungille ottamaan valokuvia. Yksi kahdestasadastakin olisi täydellistä. Siis edes yksi johon olisin vanginnut hymyn.
En tiedä näkeekö sitä valokuvista, mutta luulen, että näin sen kiivetessäni tuomiokirkon portaat ylös katsomaan kattojen yli, tai tanssiessani laiturin reunalla, pidättäessäni hengitystä jotten säikäyttäisi pikkulintuja. Näin sen turistin hymyssä valokuvassa ja sumusta kujien reunoilla.
Ystäväni silmissä.
 

 

 

Katso tarkasti...ties mitä tulee löytäneeksi.
Becca