Ne jotka jäävät, ne tietävät kyllä

Niin.
Joulu meni jo ja lumi jätti tulematta, mutta joululomaa on vielä jäljellä.
Vietin siis jouluni mummolla ja siitä matkani jatkui yllättäen serkuilleni joiden kotoisassa puutalossa vietinkin muutaman päivän ennen paluuta kotiin.
Hukuin metsän siimekseen ja nyt katuvalogalaksi palaa liian kirkkaana ja liike saa pään pyörimään...

Mukaani serkuille tuli vain koirani Nappi (vasemmalla) ja perillä odotti seuraa serkkujen koira Makia!

En ole ihan varma montako päivää...ajantaju meni piirtäessämme ja juodessamme teetä, kahvia ja nauraessamme kylkiluut hajalle...melkein ainakin :D
Kaikki tämä on sekoittunut toisillemme kertomiin tarinoihin ja runoihin...nyt, kun juna on kuljettanu minut satojen kilometrien päähän.
Niin.
Nyt en voi kuin todeta, että siinä on jotain unenomaista josta herää hitaasti.
Hymy huulillaan ;)
Ja taskut täynnä teepusseja ja pastellivärin pätkiä :D
Kkatsoessani kuvia joita olemme ottaneet, saan mieleeni kaksosista toisen sanoman lauseen:
"Erilaisia, mutta kaikki silti niin samanlaisia."
En silloin autossa vastanut mitään, mutta nyt teen sen.
"Samaa mieltä, vaikka arvasit sen kyllä. "
Sillä turha olisi esittää, kun joku on ollut vierellä niin kauan, että tietää jokaisen salaisuutesi ja monta sellaistakin joita itse et ole vielä itsestäsi löytänyt :)
Kuten Anna Erikssonin laulussa....Ne jotka jäävät, ne tietävät kyllä.

Piiroksista teen postauksen myöhemmin, koska niitä tulee varmasti lisää ennen loman loppua enkä jaksaisi vaivata päätänne liian monella postauksella aiheesta :)
Tähän kuitenkin kaikenlaista muuta joululomastani...Enjoy!