Hmmm...Becca täällä.
 

En tiedä kuinka moni lukijoistamme lukee kirjoja, mutta niille jotka lukevat:
Tiedätte varmasti sen tunteen, kun lukee kirjaansa ja elää ne tunteet.
Vahvempina, kuin elämä.
Vaikka niitä ei ole koskaan ollutkaan muualla kuin sanoina paperilla. Ja silti ne ovat kipeämpiä, ihanampia ja todellisempia kuin elämä.
Ja kuinka loppu on kuin parhaan ystävän menetys. Viimeisiä sanoja tuijottaa mitään näkemättä. Eikä halua sulkea kantta, koska se on kuin vapaaehtoisesti hyppäisi jyrkänteeltä.

(Kuva: Weheartit)

Tälläinen kirja on se jonka viimeksi luin. Seita Vuorelan Karikko.
Ihana, kauhea, rujo, runollinen ja aito niin kuin elämä. Ja sen loppu...sekin on kuin oikeassa elämässä. Se on, eikä sitä voi paeta.
Oletetaan, että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä.
- Seita Vuorela, Karikko
 

Kyyneleten, naurun ja satojen eri tunteiden arvoinen kirja.
 

Kaikella tunteella
Becca